Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuka oikein olen?

Perusteita

Nettinimi: Aikaisemmin pyörin netissä paljon nimellä Saana, mutta heinäkuusta 2017 lähtien olen käyttänyt nickiä Pikkukettu

Sukupuoli: Nainen ♀

Ikä: Olen syntynyt 2000-luvun alkupuolella

Suuntautuminen: Ihmiset

Asuinpaikka: Pohojammaan aakeessa laakeessa mehtässä

Opiskelen: Yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi, tarkoitus valmistua 2019

Pidän: Aforismit, koirat, musiikki, laulaminen, maanteiden kuluttaminen, syöminen, Salatut Elämät, kaikki melankoliset asiat, nyyhkykirjat ja -leffat

Minulla on: Kolme koiraa, silmälasit, kummassakin korvassa kaksi korvakorua, sormus joka vaihtelee oikean käden nimettömän ja keskarin välillä, tumman ruskeat hiukset, ainakin vielä pitkät hiukset, siniset silmät, oma huone, Samsung A3 vanhempi malli, kaksi Canonin kameraa, joku vanha läppäri, sähköpiano

Perusteellisemmin

INFP-T, Sovittelija

Persoonallisuustestin mukaan olen sovittelija ja allekirjoitan kyllä tuon yllä linkin takana olevan kuvauksen täysin, paitsi ehkä tuota kielten oppimista.

Olen siis hyvin ujo, sisäänpäinkääntynyt pohdiskelija tyyppinen persoona. En ole millään lailla sanavalmis ihminen ja monesti joissakin asioissa kun olen saanut miettiä kysymystä rauhassa niin pystyn luomaan monipuolisemman vastauksenkin. Mietin myös hyvin paljon toisten ihmisten tunteita, enkä haluaisi loukata ketään. Jään usein miettimään mitä olen sanonut jollekin toiselle ja onkohan se voinut loukata sitä jotenkin. Myös kaikki sähköpostiviestit ja vastaavat, jotka olen joutunut kirjoittamaan ja niihin ei kuulu vastausta tunnin sisällä, niin ensimmäisenä mielessä pyörii, että olen sanonut jotain sopimatonta, vaikka samaan aikaan järki huutaa, että kyllä se vastaa, mutta ei juuri nyt vain ehdi.

Olen myös hyvin stressiherkkä ihminen, pelkkä jonkin asian ajatteleminen saa stressin nousemaan pintaan. Ihan jo senkin takia en halunnut suorittaa luokiota, koska pelkkä ylioppilaskirjoitusten ajatteleminen alkoi stressaamaan, joten päätin jättää välistä. 

Sosiaaliset tilanteetkaan eivät ole mitään vahvinta alaa. Tuntemattomiin numeroihin en uskalla vastata ja tuntemattomalle soittaminen on vielä pelottavampaa. Myös tilanteet, joissa en ole varma mitä tulee tapahtumaan tai miten se toimii, saa ahdistuksen tason nousemaan ja haluaisin vain peruuttaa koko asiaan menemisen. 

Kärsivällisyys ei kuvasta minua millään lailla. Olen enemmän sellainen kaikki-minulle-nyt-heti tyyppinen ihminen, enkä malttaisi odottaa, mitä sitten sillä hetkellä haluaisinkaan. 

Eläinten parissa olen viihtynyt aina, etenkin koirien. Ensimmäinen koira tuli meille minun ollessa karvan verran alle yhden vanha. Äitini mukaan aina ulospäästyäni kiiruhdin koiran luokse, se kun asui ulkona. Tuo koira eli melkein seitsemäntoista vuotiaaksi, mutta saatoimme sen 30.6.2017 ikiuneen.

Tällä hetkellä meillä on vielä kolme koiraa, Saana, Lyyli ja Rhea, joista Lyylin ja Rhean kanssa harrastan agilitya ja rally-tokoa, sekä Lyylin kanssa tokoa. Menestystä on tullut Lyylin kanssa ihan hyvin ja se onkin paras kaverini. Lyyli lukee minua niin hyvin ja minä luen sitä melko hyvin. Olemme kummatkin tärkeitä toisillemme.

Olen aika kotihiiri, vaikka sitä ei aina uskoisi. Tykkään olla yksin omissa oloissa kotona ja harvoin jaksan lähteä kavereiden kanssa mihinkään. Toisaalta olen kyllä hyvin kiireinenkin ihminen, päivät menee koulussa tai töissä ja illat harrastusten parissa. Rauhaisia hetkiä ei ole kyllä yhtään liikaa tällä hetkellä.

En hirveästi katso televisiota tai sarjoja. Ehkä ainut mitä tulee vakituisesti katsottua on Salatut Elämät. Kausittaisista ohjelmista tykkään katsoa Vain Elämäätä, Robaa ja Sykettä. Netflixistä kaks sarjaa mitä olen katsonut on Orphan Black ja American Horror Story, tosin jälkimmäisestä en ole katsonut kuin kaksi kautta.

Elämäni on hyvin koirapainotteista. Tälläkin hetkellä käyn koirahallilla neljänä iltana viikossa. Vapaa-aika kuluu siis usein koirien parissa. Blogipostauksissa se ehkä eniten tulee ilmi, kun sinne alkaa putkahdella postauksia meidän treeneistä tai kisoista tai yleensäkin koirista.

Minua on kiusattu jonka vuoksi olen muuttunut hyvin paljon siitä mitä joskus olen ollut. Avoimesta ja puheliaasta ihmisestä on tullut hiljainen ja sisäänpäinkäänytynyt, joka pelkää milloin mitäkin. Minulla on todettu olevan masennusta ja ahdistuneisuutta, jonka vuoksi käyn lähes viikottain nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. Tämä synkkä puoli tulee helposti esiin teksteissäni, etenkin runoissa, mutta myös pidemmissäkin tarinoissa. Blogissakin saattaa vilahdella näitä asioita. 

©2017 Pɪᴋᴋᴜᴋᴇᴛᴜɴ - suntuubi.com