Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tämä sivu on pyhitetty tarinoille. Tarinoita ei tule mitenkään tiettyinä aikoina, vaan silloin kun ylläpitäjällä on niitä aikaa kirjoitella ja inspiraatiota löytyy tarpeeksi. Tarinat saattavat sisältää kiroilua, jotain raaempaa kuvailua, kahden samaa sukupuolta olevan rakkautta ymsyms. Jokaiseen on kyllä erikseen merkitty mitä ne sisältää. Ikäsuosituksia en luultavasti tule laittamaan, koska ihmisiä on kuitenkin niin paljon erilaisia, että joku kymmenvuotias saattaa pystyä ihan hyvin lukemaan jotain K18 materiaalia, kun taas joku täysi-ikäinen ei sitä pysty lukemaan. Sinua on varoitettu, joten lukeminen omalla vastuulla.

 

Kirjat

Keskeneräiset: Hukkareissuja, Avintýrin porttien suojissa

Valmiit: -

 

Novellit

Ei kirjoitettuja novelleja

 

Runot

Runoihin en ala erikseen merkitsemään mitä ne sisältävät. Monet runot ovat surullisia tai kaipaavia. Joissakin saattaa esiintyä yksi kirosana, joku saattaa kertoa halusta kuolla. Ne eivät sisällä omasta mielestäni mitään raakaa ja niitä voi kuka tahansa lukea. Jotkin runot ovat hyvin tulkinnan varaisia mistä ne kertovat, niin kuin runot yleensäkin.

*Tähdellä merkityt runot, on alunperin julkaistu Horizoniin

Epävarmuus ⇔ Lupaus  Vanha ystävä  Kisa elämän kanssa  Väärät tunteet  Tuska  Minä toivon  Paha olo  Itserakkaus  Sinä ja minä, aina ja ikuisesti  Syömishäiriö 

Epävarmuus

Tunnen olevani kuin päivä ja yö
Välillä yksinäisyys mieltäni syö
Välillä taas tuntuu et mieleni loistaa
Ihan niin kuin aurinko taivaalla paistaa

Monesti mietin, olenko tarpeeksi hyvä
Onko puutteita paljon, pohtii mieleni syvä
Joskus kuljen varmana määränpäätä kohti
Vaikka silti mieleni monesti pohtii
- mitä muut minusta ajattelee

Ei se aina häiritse, ei sitten yhtään
Välillä taas peikko mieltäni nyhtää
''Huomaatko kuinka he katselee ilkkuen
Juoruavat muille ja poistuvat nauraen''

Mutta välillä kömpii esiin viisas järki
Joka peikon puheet nopiaan särki
Kertoo kuinka he nauroivat muulle
Etenkin tuolle oudolle puulle

Siltikin jää monesti mieleni miettimään
''Entä jos he eivät minusta pitäneetkään''

Lupaus

Hän oli antanut lupauksen
Ja joutui rikkomaan sen
Hänestä tuntui että maailma romahtaa
Ja hän oli täysin valmis kuolemaan

Kisa elämän kanssa

Ehkä musta tuntuu,
et elämä ei voi enää voittaa tässä kisassa
En näe mitään syytä miksi voida paremmin,
kun maailmassa ei oo mitään nähtävää
Se on vaan täynnä kaikkea pahuutta
En jaksaa elää pelosta sekaisin
milloin joku hyökkää puskista,
Milloin syttyy sota,
milloin ydinaseet ammutaan,
milloin maapallo tuhoutuu


Jokaisen suljetun oven avaaminen on pelottavaa
Koskaan ei voi tietää mitä siellä oven takana on
En jaksa pelätä

En jaksa myöskään tätä tuskastuneisuutta
Usein on vaan niin jumissa ajatusten ja mielen kanssa
et se melkein jo sattuu
Tulee olo,
että haluaa iskeä puukolla ohtaan,
et ne ajatukset lähtis poies

Tää kaikki syyllisyys ja ihmisten miellyttäminen
se on kauheen raskasta
Aina pitää miettiä et voiko näin sanoa
Jos sanoo ennen kuin ajattelee sen jälkeen miettii
''Sanoinko jotenkin väärin, satutinkohan toista''

En haluais kuolla,
mut tuntuu ettei oo muita vaihtoehtoja
En haluais suoranaisesti ihteäni tappaa
Haluaisin sen olevan tai näyttävän onnettomuudelta
Ehkä äitinkin ja muitten läheisten ois se helpompi kestää
Ootan vain sitä hetkeä, milloin mulla olisi syy kuolla

En oo yhtään luovuttaja tyyppiä
Asiat tehään vaikka hammasta purren
Mutta ehkä olen kohdannut vastustajan
jota en vain voi voittaa
Pakko luovuttaa ja myöntää häviö
Vielä olen kisassa mukana
Mutta kuinka kauan jaksan sinnitellä mukana
Milloin olen niin loppu,
että vain romahan
Toivottavasti maaliin tulon jälkeen voittajana
koska tiedän
Etten halua olla se häviäjä
- Luovuttaja

Tuska

Välillä sitä ei muistakaan
Kuinka tuskaista se paha olo on
Se kun susta tuntuu
Et mikään ei yksinkertaisesti tunnu miltään
Ja samalla tunnet kaikkea mahdollista sisällä
Sitä ei vaan voi sanoin kuvailla
Miltä se tuska tuntuu

Paha olo

Sattuu. Sattuu tää olo
Vaikka tää on henkistä
Se tuntuu fyysisesti
Mut kyllä se henkinen kipu on pahempaa

En tiiä mitä teen
Mistä tää tulee
Voisko joku vaa tehä tälle jotain

Vittu oon paska ihminen kun valitan tällaisesta
Entä jos vaan luovuttaisin
Kuka mitää siinä menettäisi
Miks mun pitää olla tällainen

Mitä pahaa mä oon muille tehny
Et ne on voinu tuottaa mulle näin paskan olon
Miks ne halus romuttaa nuoren ihmisen elämän
Teoillaan saattaa se vaikeuksiin
Miks niitten piti purkaa omaa pahaa oloaan muihin
Mitä hienoo siinä oli,
että pystyi olemaan kaveriporukan kovin jätkä
Miksei kukaan muu sanonut mitää
Miks kaikki vaan hyväksy sen asian
Miksei kukaan puuttunut
Miks tajuun tän kaiken vasta nyt

Syömishäiriö*

Jos kertoisin ihmisille
''Hei, minulla on syömishäiriö'',
he katsoisivat pyöreää vartaloani päästä varpaisiin,
miettisivät mielessään,
en näytä syömishäiriöiseltä.
Katsoisivat kummaksuen minua
ja uskoisivat minun valehtelevan.
Onhan kehoni ympärillä sentään kuusikymmentä liikakiloa.

Jos laittaisin viestillä serkulleni viestiä
''Hei, minulla on syömishäiriö'',
hän odottaisi seuraavalla tapaamisellamme
näkevänsä luisevan kehon,
kapeat posket
ja ohuet raajat.
Hän luulisi,
että juoksen kymmenen kilometriä päivässä
ja elän pelkällä vedellä ja pyhällä hengellä.
Nähdessään minut,
hänen ilmeestään pystyisi lukemaan
''Tuollako muka syömishäiriö?
Sehän on lihonnut ainakin kymmenen kiloa viime näkemältä''.

Jos kertoisin perheelleni
''Hei, minulla on syömishäiriö'',
he alkaisivat vahtimaan syömisiäni,
että syön varmasti tarpeeksi.
Kuitenkin he jäisivät vain hämmästyneinä katsomaan
jokaisella aterialla syötyjä isoja annoskokoja,
sekä ihmettelisivät
kun kaapista häviää keksejä
ja pakastimesta jäätelöpaketteja,
jotka minä olen yön pikkutunneilla käynyt syömässä.

Kenelle tahansa minä kertoisin
''Hei, minulla on syömishäiriö'',
niin kukaan ei uskoisi minua.
He nauraisivat,
tai kuiskisivat toisilleen, 
koska tällaisella ylipainoisella ei voi mitään syömishäiriötä olla.

Mutta oikeasti,
minulla on syömishäiriö.
En juokse kymmentä kilometriä päivässä,
en elä pelkällä vedellä ja pyhällä hengellä.
Minulla ei ole ohuita raajoja
tai kapeita poskia.
Mutta kyllä,
olen saattanut lihoa sen kymmenen kiloa.

Jos kertoisin teille
''Hei, minulla on syömishäiriö
ja ahmin järjettömiä määriä ruokaa päivässä'',
niin rehellisesti sanottuna
kuinka moni teistä sen uskoisi?

 

Vanha ystävä

Vanha ystäväni pyysi tulla kylään
Mietin asiaa hetken, kannattaisiko
Tuo ystävä kenen kanssa on koettu
Kaikki nuo huonot hetket

Muistelen häntä lämmöllä
Mutta hänen jättämät jälkensä...
...joskus toivon niiden hävinneen

Joskus taas kannan niitä ylpeydellä
Onhan ne jättänyt
Silloinen paras ystäväni

Ystävä muistutteli kauan olemassaolollaan
Ei jättänyt rauhaan vaikka pyysin
Lopulta ajatuskin siihen vain tottui

Heikkoina hetkinä olin valmis
Valmis pyytämään hänet luokseen
Mutta hän ei tullut - hyvä niin

Välillä vain tuntuu
Että hän on ainut
Ainut johon voin tukeutua milloin vain
Ja varmasti olisin tukeutunutkin
Jos tilaisuus olisi sen sallinut

Mutta tilaisuutta ei ole vielä tullut
Välillä toivon ettei koskaan tulisikaan
Välillä taas, että se tulisi nopeasti
Hänessä on kuitenkin puolensa ja puolensa

Vaikkei me enää kohdattaisi
Hän tulisi ihollani olemaan aina
Muistuttaen yhteisistä hetkistä
Ja toivon että joskus vielä
Voisin kaikelle kansalle näyttää
Näyttää parhaan ystäväni
Ystäväni joka ei minua koskaan hyljännyt
Ja joka oli aina tukenani
Missä ikinä häntä tarvitsinkaan

Väärät tunteet

Mietin usein että miksi tunnen näin miten välillä tunnen
Miksi olen itsetuhoinen, ahistunut, masentunut
Mitä niin suurta on käynyt että tunnen näin
Eihän se ole oikein tuntea
Mulla on kuitenkin ollut aina kotona kaikki hyvin
Mun vanhemmat ei oo alkoholisteja, ei väkivaltaisia
Mua ei oo joku random tyyppi hakannut tai raiskannu
Mulla on välittävät vanhemmat ja aina ollu kaikki hyvin
Mutta miksi silti tunnen näin?

Minä toivon

Minä toivon
Että jonain päivänä
Voisin katsoa itseäni peilistä
Ja sanoa puhtain sydämin
''Olet kaunis''
Samalla tarkoittaen joka sanaa

Minä toivon
Että jonain päivänä
Minun ei tarvitsisi miettiä
Mitä muut minusta ajattelee
Voisin kulkea vain pää ylhäällä ja todeta
''Riitän itselleni juuri tällaisena kuin olen''
Samalla tarkoittaen joka sanaa

Minä toivon
Että jonain päivänä
Pystyisin asettamaan itseni etusijalle
Ja sanomaan itselleni
''Olet hyvin tärkeä minulle''
Samalla tarkoittaen joka samaa

Minä toivon
Että jonain päivänä
Voisin kulkea rannalla uimapuvussa
Miettimättä mitä muut ajattelee arvistani
Ja samalla sanoisin
''Menneisyyteni on osa minua,
eikä kukaan ole sitä arvostelemaan''
Samalla tarkoittaen joka sanaa

Minä toivon
Että jonain päivänä
Elämä olisi minun puolellani
Ja voisin joka ilta miettiä
Mitä elämä tuo minulle huomenna tullessaan

Itserakkaus

Haluaisin rakastaa itteäni
Haluaisin voida katsoa itteä peilistä ja sanoa
''Olet kaunis''
Tää on mun keho
Tässä minun pitäisi pystyä elämään
Koko loppu elämäni ajan
Eihän parisuhdekaan onnistu
jos toinen vihaa toista
Koko sydämestään
Miksi elämänikään toimisi sillä
Että vihaan itseäni

Sinä ja minä, aina ja ikuisesti*

Sinä ja minä,
aina ja ikuisesti,
Mutta miksi?
Sinä saatat pitää minusta
Mutta minä vihaan sinua
Olet kauheinta maailmassa
Mutta silti minun on pakko,
pakko kulkea kanssasi 

Olemme kahlittuna toisiimme
Jos päästän irti sinusta,
me kummatkin kuolemme
Meidän on siis pakko pitää yhtä

Joskus mietin,
opinkohan ikinä rakastamaan sinua
vai pitääkö minun vihata sinua
koko sen matkan ajan
minkä yhdessä kuljemme

Tiedän,
olen satuttanut sinua
Yön hiljaisina tunteina
vuodattanut verta sinusta.
Olen halunnut sinun kuolevan
halunnut sinut pois elämästäni.

Tiedän,
en pidä sinusta huolta
syötän sinua ihan liikaa
ja liikutan liian vähän.
Mutta miksi ihmeessä
minä sinusta huolestisin,
kuitenkin kun olet pahin viholliseni.

Vaikka muka välität minusta
niin silti johdatat minut syvimpään kuiluun
etkä tietenkään ota tikapuita mukaan.
Sinä kerrot minulle valheellisia asioita
Kerrot mitä pitäisi tehdä
Mitä ei.

Mikset sinä anna minun kulkea omaa polkuani?
Miksen minä saisi tehdä omia valintojani?
Miksi sinun on pakko kulkea mukanani?
Miksi meidät on pitänyt saattaa yhteen
ja kahlia toisemme?

Tämä on selkeästi tähtiin kirjoitettu virhe
Minut oli tarkoitettu jollekin toiselle,
mutta teidät taidettiin seikoittaa keskenänne
ja tulit vahingossa luokseni,
pilasit elämäni.

Vai onko vika sitten oikeasti minussa?
Olenko minä tuhonut meidän suhteemme?
Olenko minä saattanut meidät tähän?

Ei, ei se ole niin
Ne oli ne toiset
ne jotka kertoivat minulle valheita
valheita sinusta
Ja ne valheet pilasivat meidän yhteisen elämän.

Ne uskottelivat sinun olevan ruma, läski
Ne uskottelivat sinun olevan hyödytön, tarpeeton.
Ne uskottelivat, että se olet sinä, joka meidän suhteemme pilasi.

Toivon, että jonain päivänä
Oppisin rakastamaan sinua koko sydämestäni
Ja kertomaan sen koko maailmalle
Ilman, pisaraakaan valehtelua.
Toivon, että jonain päivänä
Me voisimme olla vielä yhdessä
Aina ja ikuisesti

Rakkaudella minä
-minulle.

 

©2017 Pɪᴋᴋᴜᴋᴇᴛᴜɴ - suntuubi.com